Sonja Saarikoski – toimittaja, jonka nimi herättää kiinnostusta

Google hänen nimensä pomppaa esiin yhä useammin. Kuka tämä nainen oikein on?

Syntynyt 1989, helsinkiläinen. Toimittaja, joka on vaihtanut työpaikkaa muutaman kerran. Joulukuussa 2024 siirryttiin Uusi Juttu-verkkojulkaisun johtoon. Sitä ennen Long Play. Vielä aikaisemmin Image, jossa toimituspäällikkönä.

Perhe ja tausta – netti täynnä kysymyksiä

”Kuka on Sonja Saarikosken isä?” Google autocomplete ehdottaa tätä. Ihmiset haluavat tietää. Vastausta ei kuitenkaan löydy.

Іsä ja äiti – täysi hiljaisuus. Sonja Saarikosken vanhemmista ei löydy mitään. Ei yhtään artikkelia. Ei edes sivumainintoja missään julkisessa lähteessä. Ei nimeä. Ei ammattia. Ei taustaa. Ei kuvaa. Saarikoski ei ole koskaan maininnut heitä missään haastattelussa tai artikkelissa. Hänen vanhemmistaan ei ole mitään julkista. He ovat onnistuneet pysymään täysin valokeilasta.

Tämä valinta on yhä harvinaisempi. Moni jakaa kaiken somessa. Saarikosken perhe ei jaa mitään.

Sukunimi kuitenkin herättää ajatuksia. Saska Saarikoski on tuttu nimi. Pentti Saarikoski vielä tutumpi. Ovatko he sukua?

Monet perheet elävät julkisuudessa tahattomasti – jos lapsi nousee tunnetuksi, vanhemmatkin joutuvat otsikoihin. Saarikosken vanhemmat ovat välttäneet tämän. Se vaatii tietoista työtä.

Ei vahvistusta mihinkään suuntaan. Saska Saarikoskella neljä lasta, joista kukaan ei ole Sonja.

Puoliso ja yksityiselämä

Hänen miehensä on Janne Reinikainen, joka on näyttelijä. Tämä tieto löytyy internetistä.

Ikäeroa parilla 20 vuotta. Seiska ja muut iltapäivälehdet tarttuivat tähän heti. ”20 vuoden ikäero!” – otsikot huutavat.

Reinikainen tehnyt pitkän uran. Teatteria, televisiota. Useita rooleja vuosikymmenien varrelta. Silti pari ei näyttäydy juuri missään yhdessä. Ei juhlissa. Ei gaalassa. Ei Instagramissa.

Saarikoski ei kirjoita parisuhteesta. Ei jaa kuvia. Tämä erottaa hänet monista muista, joiden elämä näkyy Story-päivityksissä päivittäin.

Wikipedia kertoo jotain

Hänellä on oma sivu. Suomenkielinen Wikipedia. Se kertoo jotain.

Wikipedia ei hyväksy kuka tahansa -sivuja. Pitää olla tehnyt jotain. Merkittävää. Useita lähteitä vaaditaan. Journalistinen työ ja Naisvangit-kirja riittivät.

Sivulla mainitaan Jälkinäytös-esiintymiset. Myös se, että hän opiskeli Sibelius-Akatemian nuorisokoulussa. Musiikki oli läsnä jo varhain.

Paino – kysymys joka ei kuulu kenellekään

Hänen painostaan ei ole tietoa. Eikä pidä olla.

Silti joku googlettaa sen juuri nyt. Ehkä useampikin. ”Sonja Saarikoski paino” – haku joka kertoo enemmän etsijästä kuin etsitystä.

Miksi tällaista edes kysytään? Kehon kommentointi kuuluu menneisyyteen. Tai pitäisi kuulua. Se loukkaa. Luo paineita. Vääristää sitä, mikä on oikeasti merkityksellistä.

Toimittajan painolla ei ole tekemistä sen kanssa, osaako hän kirjoittaa. Kukaan ei kysy Matti Vanhasen painoa ennen kolumnin lukemista. Naisilta kysytään.

Ura rakentui hitaasti

Sibelius-Akatemian nuorisokoulu. Klassinen musiikki. Tämä oli ennen toimittajuutta. Se näkyy hänen työssään yhä.

Konserttiarvosteluja HS:aan. Ne kertovat perehtyneisyydestä. Hän tietää mistä puhuu, kun kirjoittaa musiikista. Monet kriitikot eivät tiedä.

2020 tuli se Image-artikkeli. Sibelius-Akatemia. Häirintä. Nöyryytys. Seksuaalinen väärinkäyttö. Aihe josta oli vaiettu. Hän rikkoi hiljaisuuden.

Kolme vuotta yhden kirjan eteen

Syksy 2023. Siltala julkaisi Naisvangit.

Kolmen vuoden työ. Monet kirjan henkilöistä seurattuna tiiviisti koko tuon ajan. Se ei ole helppoa.

Kirja kertoo suomalaisten naisvankien elämästä. Kaunistelematonta. Paula, Sabrina, Kassandra – nimiä sivuilta. Heidän tarinansa eivät ole kevyttä luettavaa.

Tuhansia sivuja dokumentteja käyty läpi. Lastensuojelu, poliisi, vankila, terveydenhuolto – kaikki kirjasivat näiden elämää. Asiantuntijoita haastateltu lukuisia.

2017 hän kävi naisvankilassa ensimmäisen kerran. HS:n Kuukausiliite lähetti juttukeikalle. Siellä idea syntyi. Kirja alkoi muotoutua.

Miksi kirja osui?

Tieto-Finlandia-ehdokkuus. Kanava-palkinto. Kriitikot ylistivät. Lukijat ostivat.

Miksi? Koska se näyttää sen, mitä ei yleensä näytetä.

Suomi on maailman onnellisin maa. Näin kerrotaan. Mutta joillekin Suomi on helvetti. Naisvangit antaa äänen heille.

Väkivalta kotona. Päihteet. Hyväksikäyttö lapsuudessa. Nämä toistuvat tarinoissa. Uhreja ennen kuin tekijöitä. Saarikoski ei tuomitse. Hän yrittää ymmärtää.

Kirja osoittaa: sama ihminen voi olla sekä tekijä että uhri. Tämä on ehkä tärkein viesti. Se pakottaa lukijan ajattelemaan.

Ista Laitinen. Hän istui 60- ja 70-luvuilla. Hänen kommenttiensa kieli on suoraa, raakaa. ”Sellaisia ne on ne paljon puhutut vankila uudistukset. Se on sama kuin haista mun perse.”

Long Play ja pitkä journalismi

Verkkomedia. Saarikoski työskenteli siellä useita vuosia.

”Sinun puolestas elää ja kuolla” – hänen tunnetuin artikkeli. Nuoret muslimit Suomessa. Miten heidät leimataan terrorismiepäilyjen kohteiksi. Juttu herätti reaktioita. Toiset kiittivät. Toiset kritisoivat. Niin käy aina vaikeiden aiheiden kanssa.

Image – kulttuurilehti, jossa hän toimi päätoimittajana. Lehdessä kirjoitetaan artikkeleita sosiaalisista ongelmista. Hänen johdollaan julkaistiin tärkeitä artikkeleita.

Jälkinäytös ja televisiokeskustelu

Sonja Saarikoski on esiintynyt useita kertoja Yle kulttuuriohjelmassa ”Jälkinäyös” (vierailijana, joka keskustelee kulttuuriaiheista muiden vieraiden kanssa). Keskustelu ei ole pinnallista, vaan syvällistä analyysia.

Saarikoski osaa ilmaista mielipiteensä. Hän perustelee sen ja ei pelkää ilmaista sitä. Siksi häntä kunnioitetaan.

Missä kulkee raja?

Internet on yksinkertaistanut tiedonhakua liikaa. Pitäisikö kaiken olla julkista?

Saarikosken perhe ei ole julkisuuden valokeilassa. He eivät ole tehneet mitään tullakseen julkisuuteen. Silti heitä haetaan internetissä.

Sosiaalinen media on hämärtänyt rajat. Jotkut ihmiset jakavat kaiken, toiset eivät mitään. Molemmat ovat oikeassa.

Saarikoski on valinnut oman tiensä. Hänen työnsä on julkista. Hänen perheensä ei ole. Jokaisella on oikeus siihen. Internetiin päätynyt tieto pysyy siellä ikuisesti. Siksi on syytä miettiä tarkkaan, ennen kuin julkaisee jotain.

Media ja sen vastuu

Media vaikuttaa siihen, millaista sisältöä syntyy. Vastuullinen journalismi kunnioittaa yksityisyyttä.

Clickbait muutti kaiken. Yksityisasioista kirjoitetaan, koska ne tuovat klikkejä. Klikkaukset tuovat rahaa. Näin pyörä pyörii.

Lukijat voivat muuttaa tilannetta. Älä klikkaa paskaa. Etsi laatua. Sitä tuotetaan enemmän, jos sitä luetaan.

Saarikoski on toimittaja. Hän tietää, miten lehdissä toimii. Ehkä siksi hän osaa suojella itseään paremmin kuin monet muut.

Mitä jää käteen?

Sonja Saarikoski tehnyt merkittävää työtä. Hänen juttunsa nostavat esiin asioita, joista ei muuten puhuta. Naisvangit avasi keskustelun, joka oli kauan odotettu.

Perhe ja yksityiselämä pysyvät poissa julkisuudesta. Hänen valinta. Julkisuus ei tarkoita, että kaikkien pitää tietää kaikki.

Paino ei määritä arvoa. Ulkonäkö ei kerro kyvyistä. Silti ne kiinnostavat. Liikaa.

Uusi Juttu on seuraava vaihe. Artikkeleita tulee lisää. Ne herättävät keskustelua. Näin on aina ollut hänen työssään.

Suomalainen media tarvitsee rohkeita ääniä. Niitä, jotka eivät pelkää tarttua vaikeisiin aiheisiin. Saarikoski on yksi niistä.

Hänen tarinansa jatkuu. Kirjoja ehkä lisää. Artikkeleita varmasti. Julkisuus kasvaa mahdollisesti. Mutta yksityisyys säilyy.

Se on valinta, jota kannattaa kunnioittaa.