Heikki Silvennoinen: kolme avioliittoa, viisi lasta ja koomikon elämä
Heikki Silvennoinen oli naimisissa kolme kertaa – näistä liitoista syntyi viisi lasta. Näyttelijä myönsi, että pettäminen oli syynä suhteidensa kariutumiseen – hän kutsui sitä heikkoudekseen ja vertasi synnynnäiseen lahjakkuuteen, jota on mahdoton hallita.
Keväällä 2024 ilmestyneessä kirjassa ”Heikki Silvennoinen – Nousut ja laskut” taiteilija kertoi avoimesti yksityiselämästään muutama kuukausi ennen kuolemaansa.
Kolme naista ja rikkinäiset perheet
Silvennoinen solmi ensimmäisen avioliittonsa nuorena. Hän tapasi Terkin ja jonkin ajan kuluttua hänestä tuli isä. Perhe hajosi, mutta ei villin kiertue-elämän takia – Heikki rakastui ratsastuksenopettajaan Tiinaan. Näyttelijä jätti nuoren vaimonsa kahden pienen lapsen kanssa ja siirtyi uuden rakkaansa luo.
Tiina Keskinen osoittautui hänen tulevan Kummeli-kollegansa Olli Keskisen sisareksi. Pari meni naimisiin ja heille syntyi tytär. Mutta rauha ei tullut. Nousut ja laskut -elämäkerrassa kuvataan monimutkaisia suhteita ja ongelmia, joista mainitaan uskottomuus ja alkoholi.
Kolmanneksi vaimoksi tuli muusikko Tiina ”Toni” Lähteenmäki rock-yhtyeestä Ilona. Avioliitto kesti vuodesta 1998 vuoteen 2008. Parille syntyi kaksi poikaa. Tämäkin liitto hajosi pettämisten vuoksi. Silvennoinen vihjasi kirjassaan, että molemmat osapuolet olivat syyllisiä uskottomuuteen.
Yksi rakastajattarista sai koodinimen ”Villikissa”. Juoni paljastui tuskallisesti – nainen osoittautui Tonin kollegaksi ja läheiseksi ystäväksi. Tämä tuhosi naisten välisen ystävyyden.
Kolmannen avioeron jälkeen Silvennoinen ei enää mennyt naimisiin. Viimeiset vuotensa hän asui Pälkäneellä nuorimman poikansa Anssin, yhdellä koiralla ja kahden kissan kanssa. Vuonna 2018 ilmestyi uutisia romanssista fitness-urheilija Jasmi Qvickin kanssa, joka oli 35 vuotta nuorempi. Ennen kuolemaansa he tapasivat – Jasmi kirjoitti sosiaalisessa mediassa tavanneensa Heikin ennen Costa Ricaan lähtöään, ikään kuin aavistellen, että se oli viimeinen tapaaminen.
Katumus ilman katumusta
Silvennoinen tunnusti käyttäytymismallinsa. Hän kutsui itseään ”huithapeliksi” ja uskoi perinneensä tämän piirteen isältään. Perhelegenda kertoo, että isä huudahti pojan syntyessä: ”Tuo on minun poikani – naistenmies!”
Kirjassa näyttelijä selitti käyttäytymistään luonteenpiirteellä, joka oli ollut hänessä lapsesta asti – kuten kyky kirjoittaa molemmilla käsillä peilikuvassa. Vetovoima naisiin tuntui hänestä hallitsemattomalta impulssilla.
Ystävät vitsailivat hänen maineestaan. Verkossa kiertää vitsi, jonka sanotaan olevan Mikko Kuustosen keksimä: ”Muista, älä anna Silvennoiselle”.
Heikki väitti, ettei ole ylpeä pettämisistään, mutta kieltäytyi katumasta. Hänen avioliittofilosofiansa erosi perinteisestä: hänelle liitto ei muuttunut epäonnistuneeksi vain siksi, että se päättyi. Jokainen avioliitto oli onnistunut niin kauan kuin se kesti. Ihmisten ei tarvitse olla yhdessä koko elämäänsä.
Isyys ja ”uusioperhe”
Viisi lasta eri avioliitoista jäivät Silvennoisen elämän tärkeimmäksi osaksi. Yksi tyttäristä, Saara, puhui medialle isänsä kuoleman jälkeen. Hän kertoi:
”Hän on ollut pitkään sairas. Sairastanut harvinaista verisairautta, munuaisten vajaatoimintaa ja on ollut paljon terveyshuolia jo monta vuotta”
Näyttelijä säilyi lämpimissä väleissä kaikkien lastensa ja entisten vaimojensa kanssa. Hän vitsaili, että hänen ”laajennettu perheensä” toimii yllättävän hyvin. Ensimmäisen avioliiton lapset jopa soittivat samassa bändissä Tonin, hänen kolmannen vaimonsa, kanssa.
Silvennoinen myönsi, ettei ollut hyvä isä, kun lapset olivat pieniä. Kiertue Mikko Alatalon kanssa mahdollisti kotitöiden helpon unohtamisen. Iän myötä hän oppi olemaan parempi vanhempi:
”Siitä iloitsen, että vanhemmiten minusta on tullut lasteni luottokaveri. Pystymme puhumaan mistä vain”
Tie Kummeliin
Silvennoinen syntyi 27. huhtikuuta 1954 Säämingissä ja innostui musiikista varhain. Isä antoi hänelle ensimmäisen kitaran, kun poika täytti 13 vuotta. Teini-ikäinen yritti muuttaa akustisen soittimen sähkökitaraksi sahaamalla sen. Myöhemmin hän sai oikean sähkökitaran ja jätti opiskelun rockin takia.
Vuonna 1972 Silvennoinen liittyi progressiivisen rockin yhtyeeseen Tabula Rasa. Kokoonpanoa pidetään yhtenä 1970-luvun tärkeimmistä suomalaisista prog rock -projekteista. Heikki sävelsi lähes kaikki yhtyeen kappaleet.
Tabula Rasan hajoamisen jälkeen muusikko työskenteli Mikko Alatalon kanssa, soitti yhtyeissä Frendz ja Catwalk. Vuonna 1987 hän perusti blues rock -projektin Q.Stonen Mikko Kuustosen kanssa. Neljä albumia saivat hyvät arvostelut.
Samanaikaisesti kehittyi komediaura. 1980-luvulla hän tapasi Heikki Helan ja Timo Kahiluodon, joiden kanssa hän myöhemmin loi kulttimaineen Kummeli-ohjelman.
Sketsit keräsivät valtavan yleisön. Vuonna 1991 ohjelma siirtyi televisioon ja sitä lähetettiin vuoteen 1995. Kummeli oli yksi 1990-luvun alun suosituimmista televisio-ohjelmista Suomessa.
Roolit, jotka muuttivat kieltä
Silvennoinen esitti kymmeniä hahmoja Kummelissa. Metallimies Matti Näsä lauseella ”Jumankauta juu nääs päivää” tuli legendaariseksi. Heikki kirjoitti tämän kappaleen kahdessa kymmenessä minuutissa, ja se toi hänelle eniten tekijänoikeuspalkkioita koko uran aikana.
Muita mieleenpainuvia hahmoja: ohjeistuspäällikkö Jaakko Parantainen, jolla oli aina väärä kansio mukana, blues-muusikko B.B. Korhonen, jonka elämä meni alamäkeen. Naisroolit myös onnistuivat – duetto Satu ja Tuija (jossa Heikki esitti Tuijaa ja Timo Kahilainen Satua) nousi suomalaisen television klassikoksi.
Sarjan päätyttyä tiimi kuvasi täyspitkiä elokuvia. ”Kummeli kultakuume” (1997) keräsi lipputuloja ja tuli kulttiklassikoksi. Viimeinen yhteinen projekti ”Kummeli Alivuokralainen” ilmestyi vuonna 2008.
Sketseistä peräisin olevat lauseet tulivat osaksi suomalaisten arkipuhetta. Silvennoinen loi kielellisiä meemejä, jotka elävät sukupolvesta toiseen. Hän oli ylpeä Lada-huippukokousta käsittelevästä sketsistä, joka inspiroi todellisen vuosittaisen tapahtuman.
Musiikki komedian lomassa
Koomikon maineesta huolimatta Silvennoinen jatkoi musiikkiuraansa. Vuonna 1996 ilmestyi ensimmäinen sooloalbumi ”Mature And Cool”, jossa oli Creamin ”Outside Woman Blues” -coveri.
Toinen albumi ”Bobcat” (1997) sisälsi kappaleen ”Sun Don’t You Shine” ja Jimi Hendrixin ”Fire”-coverin. Heikki kiitti esikuviaan levyn kannen teksteissä: Hendrixiä, Claptonia, Peter Greeniä, Stevie Ray Vaughania.
Vuonna 2002 hän perusti yhtyeen SF-Blues Pepe Ahlqvistin ja Dave Lindholmin kanssa. Myöhemmin kokoonpanoon liittyivät Erja Lyytinen, Jukka Tolonen ja jälleen Mikko Kuustonen. Blues-juuret näkyivät kaikissa Silvennoisen projekteissa.
Hän omisti tuotantoyhtiön ja teki yhteistyötä lukuisien suomalaisten artistien kanssa. Kummelin suosiosta huolimatta hän työskenteli 1990-luvun lopulla talonmiehenä – rahaa show-bisneksessä tuli epätasaisesti.
Alkoholi, sairaudet ja viimeiset vuodet
Silvennoinen puhui avoimesti alkoholismista. Hän lopetti juomisen ymmärrettyään, että riippuvuus tuhosi elämän. Tämä päätös pelasti uran ja suhteet lapsiin.
Heikki Silvennoinen (27. huhtikuuta 1954 – 18. joulukuuta 2024) oli suomalainen muusikko ja näyttelijä, jonka ura kattoi rockmusiikin, bluesin ja komedian. Hänet tunnetaan parhaiten yhtenä kulttisarja Kummeli luojista ja esiintyjistä. Sylvennoinen kuoli Pälkäneellä 70-vuotiaana.
Näyttelijän ja muusikon perintö säilyy suomalaisessa kulttuurissa. Kolme epäonnistunutta avioliittoa eivät määrittele hänen elämäänsä – viisi lasta, lämpimät suhteet entisiin vaimoihin, kymmenet unohtamattomat roolit ja musiikkikappaleet luovat muotokuvan monimutkaisesta, lahjakkaasta ihmisestä. Hän ei koskaan teeskennellyt pyhimystä, myönsi virheensä, mutta kieltäytyi elämästä muiden standardien mukaan.
