Miksi maratonin pituus on juuri 42 kilometriä: lyhyt historia pitkän matkan juoksusta

Maraton on matka, jonka tuntevat jopa ne, jotka eivät ole koskaan juosseet. 42 kilometriä ja 195 metriä kuulostaa melkein kuin loitsulta. Miksi juuri niin paljon? Miksi ei 40 tai 45? Vastaus ei ole ilmeinen – se on syytä käydä läpi askel askeleelta, kuten itse matka.

Mistä kaikki alkoi

Maratonin historia ulottuu antiikin Kreikkaan. Legendan mukaan ateenalainen soturi Fidippides juoksi Maratonin kaupungista Ateenaan ilmoittaakseen voitosta persialaisista. Hän juoksi noin 40 kilometriä, huusi ”Voitto!” ja kuoli.

Legenda on kaunis, mutta todellisuus on vaatimattomampi. Tutkijat kiistävät, mistä tarkalleen ottaen hän juoksi ja kuinka monta kilometriä matka todellisuudessa oli. Toiset sanovat 37, toiset noin 42. Mutta kun vuonna 1896 Ateenassa järjestettiin ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset, järjestäjät valitsivat symbolisen matkan – noin 40 kilometriä, kuten antiikin historian sankarilla.

Miksi lisättiin vielä 2 kilometriä

Seuraavissa olympialaisissa pituus vaihteli: 40 km, 41,8 km, 42,2 km – standardia ei ollut. Kaikki muuttui Lontoossa vuonna 1908.

Kuninkaallinen perhe halusi seurata lähtöä suoraan Windsorin palatsista. Jotta kilpailu päättyisi stadionin kuninkaalliseen loosiin, järjestäjät lisäsivät ylimääräisiä metrejä – lopputuloksena oli 42 kilometriä ja 195 metriä.

Näin satunnainen mielijohde muuttui normiksi. Vuonna 1921 juuri tämä pituus tuli viralliseksi.

Mitä 42 kilometriä tarkoittaa tänään

Useimmille se ei ole vain luku. Se on sekä fyysinen että henkinen koetus.

42 kilometriä on:

• noin 3 tuntia ammattilaiselle;
• 4–5 tuntia harrastajalle;
• melkein puoli päivää matkaa niille, jotka kävelevät tai vuorottelevat juoksemisen ja kävelyn välillä.

Maraton on matka, jossa voittoa ei saavuteta voimalla, vaan selviytymisellä. Täällä ei ole tilaa satunnaisille päätöksille.

Miksi maratonista tuli symboli

Maratonilla on oma filosofiansa. Se ei koske vain urheilua, vaan myös sisäistä kurinalaisuutta. Monille maratoniin osallistuminen on henkilökohtainen rajapyykki, luonteen koetinkivi.

Suomalaiset arvostavat erityisesti kestävyyttä. Maassa, jossa talvi on pitkä ja kesä lyhyt, maratonista on tullut kansallisen luonteen heijastus. ”Sisu” on suomalainen sana, joka tarkoittaa sitkeyttä ja sinnikkyyttä, ja se sopii täydellisesti tähän urheilulajiin.

Ei ole sattumaa, että Suomessa on suosittuja massamaratoneja Helsingistä Läähtiin. Joka syyskuu tuhannet ihmiset lähtevät radalle juostaakseen ne 42 kilometriä. Jotkut mitalin vuoksi, toiset itsensä vuoksi.

Valmistautuminen ilman liioittelua

Tärkeää muistaa:

• Säännöllisyys. Kolme harjoitusta viikossa on parempi kuin yksi uuvuttava.
• Ravinto. Monimutkaista ruokavaliota ei tarvita, mutta hiilihydraattien ja proteiinien tasapainoa kannattaa seurata.
• Jalkineet. Sopimattomat lenkkikengät voivat tuhota kaiken motivaation.
• Lepo. Ilman palautumista edistystä ei tapahdu.

Maratonissa ei ole kyse nopeudesta. Siinä on kyse siitä, miten otat askeleen, kun voimasi ovat melkein loppu.

Aloittelijoiden tekemät virheet

Jopa motivoituneimmat juoksijat tekevät usein tyypillisiä virheitä. He lähtevät liian nopeasti liikkeelle ja uupuvat 20 kilometrin kohdalla. He ajattelevat, että maraton on vain fyysinen suoritus, unohtavat henkisen puolen. Joskus keho on valmis, mutta mieli ei. Ja päinvastoin. Siksi onnistunut maraton on mielen ja kehon yhdistelmä.

Miksi juuri 42 195 – ei vain numero

Se on symbolinen pituus. Muinainen legenda, kuninkaallinen sattuma ja ihmisen itsepäisyys kietoutuvat yhteen. Jokainen maraton on muistutus siitä, että matka on pidempi kuin päämäärä.

42 kilometriä ja 195 metriä – etäisyys, jolla keskustelet itsesi kanssa. Jossa kysymykset kuten ”miksi teen tätä?” kuuluvat useammin kuin katsojien aplodit.

Ja ehkä juuri siinä on sen merkitys. Ei mitaleissa, ei ennätyksissä, vaan kyvyssä jatkaa eteenpäin, kun kaikki sisällä pyytää lopettamaan.